Blogi

Kuuntelu opettajankoulutuksessa – steinerpedagogiikka kehittyy opettajankoulutusta kehittämällä

Eeva Raunela, KT / Rehtori / Snellman-korkeakoulu

Kirsi Kokko, väitöskirjatutkija / M. Ed / steinerpedagoginen luokanopettaja

 

Snellman-korkeakoulu juhli 40-vuotista taivaltaan vuonna 2020 koronapandemian tuomien rajoitusten varjossa. Koko pandemian tuoman epävarmuuden ja koulutuskentän mullistusten myötä korkeakoulussa on vahvistunut käsitys siitä, että 100-vuotiaan steinerpedagogiikan vahvat perinteet on nostettava uudestaan ja uudestaan, järjestelmällisesti, tarkasteluun ja tutkimuksen kohteeksi. Traditio tarvitsee kehittyäkseen tutkimusta ja nimenomaan sen pohjalta tapahtuvaa uudistusta. Esimerkiksi steinerkoulujen opetussuunnitelmat ovat Rawsonin[i] mukaan tutkimuksen edetessä kehittyneet alkuaikojen keskusjohtoisesta (’centralization’) opetussuunnitelmamallista kansallisiin paikallistettuihin (’regionalization’) opetussuunnitelmiin, joilla on kansainvälinen yhteneväisyys. Suomessa tästä on esimerkkinä Steinerkoulujen opetussuunnitelmarunko vuodelta 2015.

 

Opiskelijaprofiilit ja koulutusmuodot moninaistuvat Snellman-korkeakoulussa

Steinerkoulujen opetussuunnitelmien kehityksen seuraava askel opettajankoulutuksen näkökulmasta on edelleen vahvistaa yhteistyöverkostoa niin kansallisesti steinerkoulujen kuin kansainvälisesti steinerpedagogista opettajankoulutusta antavien korkeakoulujen kanssa ja kehittää steinerkouluihin niin sanottua juurakkomallista (’rhizome’) opetussuunnitelmaa[ii], jossa paikallisen opetus- ja opettajatarpeen mukaan kehitetään ja luodaan opettajankoulutusta muun muassa muunto- ja täydennyskoulutuksen avulla yhteistyössä Suomen steinerkoulujen kanssa. Steinerkoulujen opetussuunnitelmat ja opetus kehittyvät opettajankoulutusta kehittämällä.

Steinerpedagoginen opettajankoulutus ja Snellman-korkeakoulu elävät muutoksen vuosia. Valtakunnalliset koulutuksen uudistukset (perusasteen ja lukion opetussuunnitelma, arviointikriteerit ym.), pandemian tuomat opetusjärjestelyjen digitalisoinnit kaikilla koulutusasteilla ja viimeisimpänä sodan alulle laittama opettajien kriisipedagogisen osaamisen tarve erityisesti perusasteella ovat päivittäisiä keskustelun aiheita kampuksella. Konkreettisista etäyhteyksien järjestämisen teknisistä kysymyksistä siirrymme hetkessä erityispedagogisen koulutustarpeen pohdintaan ja syvemmälle pedagogiikan syventämiseen. Nyt opiskelijahaun aikaan katseemme on myös ensi lukuvuodessa ja opintojen suunnittelussa.

Snellman-korkeakoulussa voi tällä hetkellä opiskella

1) Opetushallituksen[iii] myöntämiä kelpoisuuteen johtavia opintoja:

  • steinerkoulun luokanopettajakoulutus 280–300 op
  • steinerkoulun kuvataiteen aineenopettajakoulutus 300 op
  • steinerkoulun eurytmian aineenopettajakoulutus 240 op

2) Varhaiskasvatuslain[iv] mukaisia opintoja:

  • steinerpedagogisen varhaiskasvattajan ja esiopettajan koulutus 240 op, myös monimuotokoulutuksena työn ohessa

3) eri laajuisia vapaan sivistystyön opintoja:

  • steinerpedagogiikan yleisopinnot päivä- ja viikonloppuopintoina 60 op
  • steinerpedagogisen puhe- ja draamataidepedagogin opinnot 240 op
  • kuvataiteen opinnot 60–180 op
  • eurytmian aineenopettajan pedagoginen täydennyskoulutus 60 op
  • perehtyneisyys steinerpedagogiseen varhaiskasvatukseen 60 op

Edellisten lisäksi kuluneen vuoden aikana Snellman-korkeakoulussa on opiskellut steinerkoulujen luokan- ja aineenopettajia steinerpedagogiikan perehtyneisyysopinnoissa. Tulevana lukuvuonna perehtyneisyysopinnot laajenevat ja koulutusmuoto monimuotoistuu entisestään yhteistyössä Steinerkasvatuksen liiton kanssa suunniteltuun verkko-opiskeluympäristöön. Yhteistyö Steinerkasvatuksen liiton kanssa erityisesti steinerkoulujen ja -päiväkotien opettajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa tiivistyy koko ajan. Yhteistyö on mahdollista, kun kehitämme tutkimusta ja dialogia siitä, mitä henkisyys kasvatuksessa tarkoittaa. Se ei ole steinerkoulujen opettajankoulutuslaitosten synnyssä ja kehityksessä ollut itsestään selvä asia ja on edelleen jossain määrin haastavaa[v]. Kasvatuksen henkisen ulottuvuuden sanoittaminen tutkimuksen keinoin ja käsitteistä dialogin käyminen ja julkaisujen kirjoittaminen on Snellman-korkeakoulun tulevaisuuden toimia. Yksi keskeisimmistä siltoja rakentavista käsitteistä on kuuntelu ja kuunteluun virittäytyminen[vi].

Hyvällä alulla olemme myös muuntokoulutusväylien toteuttamisessa esimerkiksi steinerkoulun luokanopettajasta eurytmian aineenopettajaksi ja peruskoulun aineenopettajasta steinerkoulun luokanopettajaksi. Verkko-opiskelun myötä yliopistojen kasvatustieteen opiskelijoille on mahdollista luoda steinerpedagogisia koulutuskokonaisuuksia osaksi yliopistossa suoritettavia kasvatustieteen opintoja.

Snellman-korkeakoulun keskeisin tehtävä on steinerkoulun opettajankoulutus ja steinerpäiväkotien varhaiskasvatuksen opettajankoulutus. Tavoitteena on, että opettajankoulutuksella kyetään vastaamaan steinerkoulujen ja -päiväkotien opettajatarpeeseen. Tavoitteen täyttämiseksi on kuunneltava kentän tarvetta. Pandemia-ajan positiivinen vaikutus Snellman-korkeakoulussa on ollut opiskelijaprofiilien moninaistuminen. Merkittävä osa opiskelijoista on jo työssä steinerkouluissa ja -päiväkodeissa. Etäyhteydet ovat mahdollistaneet opiskelun ja oma viiteryhmä on löytynyt Teamsin ja Zoominkin kautta.

 

Kuuntelu on vuorovaikutuksen hiljainen voima

Vuonna 2019 Steinerkasvatuksen liitto teki steinerkouluille rekrytointitarvekyselyn seuraavaksi viideksi vuodeksi. Tulokset kertovat laajasta eurytmian- ja erityisopettajatarpeesta. Vuonna 2022 tarve on myös yliopistollisen koulutuksen saaneiden opettajien täydennyskoulutukselle. Kelpoisista steinerkoulujen opettajista ja steinerpedagogiikkaan perehtyneistä opettajista on pula erityisesti Uudenmaan rajojen ulkopuolella.

Uuden äärellä oleminen on lisännyt tarvetta kuunnella ja ymmärtää opettajaksi opiskelevien ja opettajina jo toimivien koulutustarpeita. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna koko tämänhetkinen paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen tilanne kaikilla elämänalueilla ekologiset näkökulmat huomioiden on korostanut kuuntelun merkitystä kasvatuksessa. Tätä varten Snellman-korkeakoulussa järjestettiin keväällä Kuuntelu kasvatuksessa -luentosarja, jossa kuulijat kutsuttiin pohtimaan ja keskustelemaan ihmisenä olemisen yhtä keskeisintä ominaisuutta: taitoa kuunnella. Taito kuunnella toista ihmistä nousee tulevaisuudessa yhä tärkeämpään rooliin näkökulmien kärjistyessä sekä Euroopassa riehuvan sodan ja maailmanlaajuisen pandemiatilanteen tuoman epävarmuuden jatkuessa. Taito kuunnella luontoa on myös edellytys ekologisten kriisien ehkäisyssä. Ilmastokriisi ja luontokato ovat vaarassa jäädä muiden kriisien varjoon.

Luentosarjan myötä herätimme keskustelua siitä, miten osaamme säilyttää tämän ihmisyyden keskeisimmän taidon. Miten voimme kehittää omaa taitoamme kuunnella, jotta lapset ja nuoret saisivat kokemuksen kuulluksi tulemisesta? Mitä tarkoittaa, että kasvattaja osaa kuunnella lapsia, oppilaita ja opiskelijoita? Mitä kuuntelu edellyttää kuuntelijalta? Voiko kuuntelua ylipäätään oppia? Mitä on kuuntelu?

Luentosarjan taustalla oli muistutus siitä, että unohdamme toisinaan maapallon suurimpien voimien olevan hiljaisia voimia: valoa, painovoimaa, orgaanista kasvua, magnetismia, kuun vaikutusta vuorovesiin, maapallon liikettä akselinsa ympäri sekä luonnon valintoja. Laajemmassa kontekstissa kuuntelu ja kuunteluun virittäytyminen kasvatuksessa ja opetuksessa sekä erilaiset näkökulmat hiljaisuuteen, erityisesti liittyen luovuuteen, kieleen ja empatiaan, ansaitsevat läheistä tarkastelua.[vii]  Kuuntelu on vuorovaikutuksen hiljainen voima, joka mahdollistaa yhteyden löytämisen ihmisten ja luonnon välille. Steinerpedagogiikan näkökulmasta kasvattajan tärkein taito on ymmärtää lapsen yksilöllisyyttä kokonaisvaltaisesti. Taidon kehittymisessä olennaista on oppia näkemään ihminen kehollisena, sielullisena ja henkisenä olentona. Snellman-korkeakoulun opettajankoulutustarjonnan ja steinerkoulujen opetustarjonnan näkökulmasta esimerkiksi eurytmialla, steinerpedagogisella erityisopetuksella ja hoitopedagogiikalla on tähän paljon annettavaa.

 

Mitä enemmän ihmisen dialogitaidot kehittyvät sitä enemmän kehittyvät myös ihmisen ajattelu, tunne ja tahto

Dialogissa ihminen kasvaa ja kehittyy ihmisenä, ja tämänkaltaista dialogia Snellman-korkeakoulu tarjoaa sekä opetuksen menetelmänä että sisällön kautta. Erityisesti eurytmian opinnot vahvistavat ihmisen kykyä kuunnella myös sitä, mikä on kuullun äänen taustalla, välitilassa. Ihmisen henkisen toiminnan tiedostaminen perustuu aina siihen, miten ihminen kuulee ja näkee ilmiöiden taustoja ja miten hän ymmärtää aktuaalisen ilmiön ja sanojen mahdollisuuksia ilmaista näkymätöntä ja kuulematonta[viii].

Työelämässä käsittelemme paljon prosesseja, joissa prosessin osat ovat kuin itsenäisiä osia[ix]. Dialogi ei kuitenkaan toimi samoin, luonto ei toimi siten, ja oma opittu ajattelutapamme ei siten välttämättä tue dialogitaitojen kehittymistä. On opittava ajattelemaan kokemustemme kanssa, ei vain maailman ilmiöitä syiden ja seurausten näkökannalta.

Dialogiseen toimintaan perustuva opetus luo ja herättää uudenlaista ajattelua, mikä puolestaan muokkaa suhdettamme toisiin ihmisiin ja luontoon. Ilman kuuntelua ja kuunteluun virittäytymistä kuulemme vain sanat ja liitämme ne ennestään tuttuihin ilmiöihin. Eurytmian opetuksen kautta ihminen voi oppia lähestymään asioiden välisiä tiloja. Ensimmäinen sana eurytmialle olikin ’taito liikkua tilassa’ (Raumbewegungskunst).

Dialogisuuden kehittäminen itsessämme tarkoittaa niin kuuntelun, näkemisen kuin huolenpidon ja hoivan oppimista[x]. On kuitenkin oltava tarkkana siinä, mitä sanoja käytämme kokemuksistamme ja miten sanoja käytämme, sillä on ensin opittava havainnoimaan, mitä ihmisessä tapahtuu kokemuksessa ennen kuin valitsemme käsitteet sanottavaksi. On siis kyse siitä, miten tunnistamme pienetkin vuorovaikutukseen viittaavat sielun liikkeet, kun ilmiöt kokemustemme kautta puhuvat meille.

 

Eurytmia ja steinerpedagoginen erityispedagogiikka jälleen ajankohtaisia koulutussuunnittelun alueita

Eurytmian ohella hoitopedagogiikka ja steinerpedagoginen erityispedagoginen koulutus ovat kuuntelun näkökulmasta erinomaisia käytännön esimerkkejä. Ne ovat inkluusion ja kriisipedagogiikan näkökulmat huomioiden myös ajankohtaisia koulutussuunnittelun alueita. Käytännön tasolla inkluusio tarkoittaa kaikille yhteistä koulua ja oppilaiden kasvamista koulutaipaleen alusta asti yhteisessä opetuksessa ilman erillisiä erityiskouluja tai -luokkia. Inklusiivinen koulu on paikka, jonne kaikki oppilaat tuntevat kuuluvansa, he osallistuvat opetukseen, heidät hyväksytään ja heidän omat oppimisjärjestelynsä sekä tuen tarpeensa on huomioitu[xi]. Suomessa erityisesti pääkaupunkiseudulla on jo kouluja, joissa vieraskielisten oppilaiden osuus perusopetuksessa on yli 30%. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tilaston (2021) mukaan Helsingissä joka neljäs perusopetuksen oppilas on vieraskielinen. Vieraskielisten oppilaiden määrä kasvaa myös steinerkouluissa, vaikka tilastotietoa siitä ei olekaan. ”Tarkasteltaessa oppilaita äidinkielen mukaan on syytä huomioida, että vieraskieliset oppilaat ovat moninainen ryhmä, ja oppilailla on varsin erilaiset taustat ja lähtökohdat koulutukseen.”[xii]

Opettajien valmius inklusiiviseen opetukseen on yhteydessä opettajankoulutukseen, joka vaatii tässä suhteessa huomattavasti uudistuksia.[xiii] Inklusiivisuuden pitäisi vaikuttaa kaikkiin opetuksen alueisiin: sen pitäisi näkyä opettajien ja henkilökunnan ammatillisuudessa ja toiminnassa, miten oppilaita koulussa opetetaan ja mitä oppilaille opetetaan, miten heitä mahdollisesti ryhmitellään ja kuka heitä ohjeistaa[xiv]. Jotta inklusiivinen opetus toteutuisi, tarvitaan pysyvä maailmankatsomuksellinen muutos ajattelussamme, opetuksessamme ja itsekasvatuksessamme. Kestävä inkluusio voidaan saavuttaa vain silloin, kun koko sosiaalinen ja poliittinen ympäristö tähtää inklusiiviseen yhteiskuntaan, jossa suurimpina arvoina ovat tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.[xv]

Antroposofisella työskentelyllä on vahvat juuret itsekasvatuksen menetelmien hyödyntämiseen opettajan pedagogisten taitojen kehittymisessä. Monet steinerpedagogiikasta peräisin olevat käytännöt ovat myös toimineet inspiraationa peruskoulujärjestelmän uudistuksille, kuten inklusiiviset opetusryhmät, sanalliset arviot, ajatus yhtenäiskoulusta, pehmeä lasku peruskoulunsa aloittaville sekä elämykselliset opetusmetodit.[xvi] Steinerpedagogisen erityispedagogisen koulutuksen kehittäminen tutkimusperustaisesti osana steinerpedagogista opettajankoulutusta, inkluusion ja kriisipedagogiikan näkökulmat huomioiden tuo Wileniuksen[xvii] tarkoittamaa kasvatusilmiöiden käsitteellistä hallintaa, joka on edellytys muutoksen käytännölliselle hallitsemiselle. Ennen kaikkea

1) tutkimusyhteistyön kehittäminen kansainvälisesti ja kansallisesti,

2) steinerkoulujen paikallisen opetussuunnitelmatyön tukeminen opettajankoulutusta kehittämällä ja

3) kasvatuksen henkisen ulottuvuuden kuvaaminen tutkimusyhteistyön ja siltojen rakentamisen mahdollistamiseksi

tukevat koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kykyä ihmisen henkisen toiminnan tiedostamiseen. Siinä ihmisyyden yksi keskeisin taito on kuuntelun taito. Seurannaisvaikutukset kasvatuksen ja koulutuksen sekä steinerpedagogiikan kehittymisen näkökulmasta ulottuvat vuosikymmenien päähän.

 

(Artikkeli on ilmestynyt myös Takojan numerossa 2/2022)

Steinerkasvatuksen liitto

*****************************************

 

[i] Rawson, M. 2022. The Future of Waldorf Education. [online lecture] 14.1.2022. Crossfields Institute.

[ii] Rawson, M. 2022. The Future of Waldorf Education. [online lecture] 14.1.2022. Crossfields Institute.

[iii] oph400112010su.pdf

[iv] 540/2018, 26§

[v] Rawson, M. 2020. Theory of Waldorf teacher Education Part 1: Learning dispositions. RoSE –Research on Steiner Eduaction. Volume 11 Number 2. pp. 1-22 https://www.rosejourn.com/index.php/rose/article/view/593/543

[vi] Lutzker, P. 2014. Attunement and Teaching. RoSe Research on Steiner Education. Vol 5 / Special issue pp. 65–72. Attunement and Teaching | Lutzker | RoSE – Research on Steiner Education (rosejourn.com)

[vii] Lutzker, P. 2014. Attunement and Teaching. RoSe Research on Steiner Education. Vol 5 / Special issue pp. 65–72. Attunement and Teaching | Lutzker | RoSE – Research on Steiner Education (rosejourn.com)

[viii] ks. Steiner, R. 1924. The Progression of Musical Phrases; Swinging Over; the Bar Line Dornach, 22.2.24. https://wn.rsarchive.org/Lectures/GA278/English/AMTRP1996/19240222p01.html

[ix] Shotter, J. 2015. On being dialogical: An ethics of ‘attunement’. http://developingopendialogue.com/wp-content/uploads/2015/04/Shotter-Context-2015.pdf s. 8.

[x] Shotter, J. 2015. On being dialogical: An ethics of ‘attunement’. http://developingopendialogue.com/wp-content/uploads/2015/04/Shotter-Context-2015.pdf

[xi] Stainback, S. & Stainback, W. 1996. Inclusion. A Guide for Educators. Baltimore: Paul H. Brookes Publishing Co.

[xii] Lähde: Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala. Äidinkielitietoa ei saada valtion ja yksityisistä oppilaitoksista vuodesta 2017 eteenpäin

[xiii] Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H. & Vehmas, S. 2015. Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki: WSOYpro Oy.; Naukkarinen, A. 2018. Opettajan vastuu inklusiivisen kasvatuksen toteuttamisessa. Teoksessa Sakari Saukkonen, & Pentti Moilanen (toim.) Vastuuseen kasvaminen ja kasvattaminen, 117–134. Kasvatusalan tutkimuksia, 76. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura; Takala, M. 2016. Inkluusio, integraatio ja segregaatio. Teoksessa Takala, Marjatta (toim.) Erityispedagogiikka ja kouluikä, 13–22. Helsinki: Gaudeamus.

[xiv] Lakkala, S., Uusiautti, S. & Määttä, K. 2016. How to make the neighbourhood school a school for all? Finnish teachers’ perceptions of educational reform aiming towards inclusion. Journal of Research in Special Educational Needs 16(1), 46-56.; McLeskey, J. & Waldron, N. L. 2000. Inclusive schools in action: Making differences ordinary. Alexandria: Association for Supervision and Curriculum Development.

[xv] Ballard, K. 2013. Thinking in another way: ideas for sustainable inclusion. International Journal of Inclusive Education 17(8), 762-775.

[xvi] Paalasmaa, J. 2009. Omassa rytmissä. Steinerkoulun idea ja käytännön sovellukset. Jyväskylä: PS-kustannus.

[xvii] Wilenius, R. 1987. Kasvatuksen ehdot. Kasvatusfilosofian luonnos. Jyväskylä: Atena Kustannus. s. 8.

 

 

Lue myös

Perehtyneisyyssuositus Steinerkasvatuksen liiton jäsenille

Snellman-korkeakoulun ja Steinerkasvatuksen liiton yhteistyö tiivistyy Steinerkasvatuksen liiton jäsenyhteisöjä ja niissä toimivaa pedagogista henkilökuntaa koskevan uuden perehtyneisyyssuosituksen myötä. Steinerkasvatuksen liiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 16.9.2022 uuden perehtyneisyyssuosituksen jäsentensä pedagogiselle henkilöstölle. Uusi suositus kumoaa aiemmat suositukset.     Snellman-korkeakoulu tarjoaa perehtyneisyyssuosituksen mukaisia opintoja niin kokoaikaisina, osa-aikaisina kuin

Lue lisää

Tervetuloa aloittamaan uusi lukuvuosi Snellman-korkeakouluun!

Eeva Raunela, KT / Rehtori / Snellman-korkeakoulu Minulle oppiminen tarkoittaa hidasta oivaltamisen prosessia siitä, kuka minä olen. Näen oppimisen aktiivisena sosiaalisena toimintana, jonka seurauksena ihminen alkaa ymmärtää omaa itseään. Yksilölle oppiminen tarkoittaa osallisuutta yhteisöön, yhteisölle yksilön oppiminen tarkoittaa toiminnan uudelleenhahmottamista ja kehittämistä, ja yhteisöjen väliselle

Lue lisää

Hypätessäni mukaan yleisopintovuodelle takanani oli 22 vuoden työura ja etsin itselleni aktiivisesti uutta suuntaa

Millaisia kokemuksia yleisopintovuosi opiskelijassa herättää? Voiko opintovuodesta tulla merkityksellinen matka, joka johdattaa näkemään itsestä ja maailmasta uusia puolia, vahvistaa omia voimavaroja tai innostaa kokonaan uudelle uralle? ”Yleisopintovuosi on avannut minulle uuden näkökulman maailmaan. Pysähtyminen rauhassa eri ilmiöiden äärelle on saanut minut havainnoimaan ympäristöä päivittäin uusin

Lue lisää

Uutiskirje

"*" näyttää pakolliset kentät

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.