Miksi steinerpedagoginen opettajakoulutus tarvitsee lahjoituksia?

Suomen eduskunta myönsi vuonna 2002 Snellman-korkeakoululle virallisen aseman vapaan sivistystyön oppilaitoksena. Opetusministeriön myöntämässä oppilaitoksen ylläpitämisluvassa määritellään Snellman-korkeakoulun erityistehtäväksi steinerpedagoginen opettajakoulutus. Snellman-korkeakoulu on ainoa julkisen valvonnan alainen oppilaitos Suomessa, jonka pääasiallisena tehtävänä on antaa steinerpedagogista opettajakoulutusta ja huolehtia siten steinerkoulujen ja -päiväkotien toiminnan jatkuvuudesta tämän erityisen kasvatusfilosofisen suuntauksen ja pedagogisen käytännön pohjalta.

 
Lait ja asetukset edellyttävät, että steinerpedagoginen opettajakoulutus tarjoaa opiskelijoilleen saman ammatillisen asiantuntijuuden ja pätevyyden kuin yliopistollinenkin opettajakoulutus, joiden molempien tarkoituksena on kelpoistaa opettajaksi opiskeleva ylioppilastutkintoon johtavan yleissivistävän koulun opettajan ammattiin joko luokanopettaja- tai aineenopettaja-asteella tai vastaavasti esiopettajan ammattiin päiväkodeissa ja esikouluissa.

 
Kasvatustieteelliselle tutkimukselle pohjaavan yliopistollisen opettajakoulutuksen sisältöihin on yleisesti kuulunut nk. ”tutkiva opettajuus”. Tulevilta opettajilta edellytetään opettajan työn hallinnan ohella kykyjä ja taitoja oman tieteenalansa - kasvatuksen - itsenäiseen tutkimiseen ja kehittämiseen. Steinerpedagogisessa opettajakoulutuksessa on perinteisesti keskiössä ollut opetuksen käytäntö ja sen rakentaminen lapsen ja nuoren ihmisen kehityksen ja kasvun kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle.

 
Aivan viime vuosina on myös steinerpedagogisessa työssä maailmanlaajuisesti herätty näkemään tutkimustyön välttämättömyys oman pedagogisen suuntauksen edelleen kehittämiselle. Steinerkouluissa ja -päiväkodeissa on vuosikymmenten aikana kehitetty arvokasta, mutta usein julkilausumatonta tietoa ja taitoa kasvatuksen ja opetuksen toimivasta käytännöstä, lapsen ja nuoren kehityksen lainalaisuudesta, taiteellisuuden ja luovuuden merkityksestä persoonallisuuden kehityksessä jne. Jotta tämä tieto-taito voi hedelmöittää koko kasvatuksen kenttää ja tulla osaksi yleistä opettajakoulutusta, on steinerpedagogiikassa toimivien osallistuttava akateemiseen kasvatusta koskevaan keskusteluun. Tätä varten on kehitettävä steinerpedagogien itsensä tekemää tutkimusta. Myös steinerpedagogiikan nähdään hyötyvän dialogista muiden kasvatuksellisten suuntausten kanssa.

 
Snellman-korkeakoulu saa valtionosuuteen perustuvaa julkista tukea kustannustensa kattamiseksi. Vapaan sivistystyön oppilaitosten valtionosuuden rahoitusperusta ei kuitenkaan huomioi suoritteina tutkimustoiminnan järjestämistä , opinnäytteiden arviointia ja opettajien omaa itsenäistä tutkimustyötä. Perustutkimus ja tutkimuksellinen koulutus on perinteisesti nähty yliopistojen tehtävänä ja julkinen tuki on ohjattu kustannusten kattamiseen niissä.  Tiukassa taloudellisessa tilanteessa valtio edellyttää kuitenkin yliopistoilta omatoimista varainhankintaa ja niin yliopistot joutuvat keräämään lahjoituksia toimintansa  jatkuvuuden ja korkean laadun mahdollistamiseksi.

 
Yliopistollisen opettajakoulutuksen kanssa samanarvoisen koulutustehtävän edessä myös Snellman-korkeakoulun on pyrittävä laajentamaan opettajakoulutuksensa nykyistä rahoituspohjaa siten, että niillä tahoilla, joilla steinerpedagoginen kasvatustyö koetaan arvokkaaksi ja kannatettavaksi, on mahdollista tukea sitä rahallisesti.